Eduskuntavaalien lähestyessä moni alkaa usein pohdiskella omaa arvomaailmaansa politiikan näkökulmasta. Puolueiden lista on nykyään pitkä, puhumattakaan ehdokkaaksi asettuneista henkilöistä. Valintaa helpottavat kyselymuotoiset vaalikoneet, mutta sokea luottaminen koneen antamaan vastaukseen arveluttaa monia. Kuten verkkouutisetkin kertovat, koneelta voi saada vastauksen ottamatta kysyttyihin asioihin kantaa ollenkaan.
Epäluuloisuus virtuaalisia apukeinoja kohtaan tuskin kuitenkaan selittää syytä sille, miksi suomalaisten, etenkin nuorten äänestysaktiivisuus on jatkuvasti laskusuunnassa.
Vuonna 2015 vain noin 69 prosenttia suomalaisista käytti äänioikeuttaan. Mitä korkeampi on tutkimushenkilöiden ikä, sitä korkeampi on myös äänestysprosentti, mikä näkyy väistämättä vaalien lopputuloksessa. Vaalitutkimuksen mukaan korkeasti koulutetut keski-ikäiset äänestivät lähes 90 prosentin aktiivisuudella. Jos nuorempi väestö tahtoo äänensä paremmin kuuluviin, täytyy heidän äänestysaktiivisuutensa lisääntyä. Tilannetta voisi parantaa ehdokkaiden jalkautuminen myös nuorten vaikutuspiiriin esimerkiksi sosiaalisen median kautta.
Vaaliuurnilla kaivataan erityisesti nuorten ääniä
Nuoremman väestönosan kiinnostus politiikkaan pysyy alhaisena, jos omia vaikutusmahdollisuuksia pidetään olemattomina. Kun suuri prosentti nuorista ajattelee näin pessimistisesti, jäävät esimerkiksi koulutus ja muut nuorille ajankohtaiset aiheet paitsioon asioista päätettäessä. Äänioikeus tulisi nähdä oikeutena ja suoranaisena velvollisuutena, eikä mahdollisuutena, jonka käyttämistä voidaan harkita. Yksilötasolla sorrutaan helposti ajattelemaan yksittäisen äänen mitättömyyttä, mutta unohdamme herkästi sen, että näin todennäköisesti ajattelevat lukuisat muutkin samanhenkiset ihmiset. Unohdamme, että yksilöistä muodostuu joukko, joka saa aikaan muutoksen.
Kun kyseessä on nuori väestönosa, on oleellista muistaa, että juuri tämä ryhmä elää nyt tehtävien päätösten ja muutosten kanssa pidempään kuin esimerkiksi ahkerasti äänestävät keski-ikäiset. Piittaamattomuus omaa äänioikeuttaan kohtaan voi kostautua ikävällä tavalla tulevaisuudessa.
Vaikka edustaisi poliittista vähemmistöä, on tärkeää antaa äänensä näkyä ja kuulua. Äänestettyään on tehnyt selväksi sen, että oma kanta on rekisteröity.
Maailmanlaajuisesti vertailtuna demokratia toimii Suomessa hyvin. Suurimpana uhkana sille voidaan pitää juuri laskusuhdanteista äänestysprosenttia. Jos suuri osa kansasta jättää äänioikeutensa käyttämättä, ei voida ajatella, että päättävä elin käsittelee ja hoitaa jokaisen sukupolviryhmän asioita tasapuolisesti. Tällä voi olla myös yhteiskunnan luokkaeroja korostava vaikutus, sillä korkeasti koulutettujen keskuudessa äänioikeuden käyttäminen on vilkkaampaa kuin matalammin koulutettujen.
Nuorten äänestyspassiivisuus on monisyinen ilmiö
Nuoremman väestönosan passiivisuus äänestämisen suhteen on vaikeasti selitettävissä oleva ilmiö. Syitä tähän saattavat olla esimerkiksi vähäinen tietoisuus politiikasta, välinpitämättömyys tai poliittisten asioiden pitäminen liian vaikeaselkoisina. Jos tietoa saa ainoastaan iltapäivälehtien otsikoista tai sosiaalisessa mediassa leviävistä väitteistä, politiikka voi näyttäytyä monimutkaisena ja negatiivisena asiana, jossa keski-ikäiset korkeaa palkkaa nauttivat henkilöt tekevät itselle edullisia päätöksiä. Moni ei tule ajatelleeksi, että moni hyvin arkipäiväinenkin asia on saanut alkusysäyksensä poliittisesta päätöksestä, ja esimerkiksi nuorten keskuudessa valitettavan yleiset pikavipit ja kulutusluotot tullaan eduskunnan toimesta mahdollisesti kieltämään kokonaan. Sillä olisi merkittävä myönteinen vaikutus monen nuoren elämään, vaikka mainos kehottaakin, että yhdistä lainat pienemmällä korolla, olisi parempi, mikäli lainoja ei koskaan olisi tullut ottaneeksi.
Tällainen perspektiivi luo hyvin kaukaisen ja luotaantyöntävän ilmapiirin, ja kertoo siitä, että henkilön poliittinen lukutaito on lähes olematonta. Sellaiseen ilmiöön ei myöskään tunneta halua osallistua, mitä äänestäminen nimenomaan on. Tämä on itsessään hyvin ironista, sillä äänestäminen olisi juuri se oikea tapa muuttaa asioita.
Politiikan ja nuorison välille pitäisi löytyä luotettava linkki, joka antaisi rehellisen ja avoimen kuvan siitä, mitä eduskunnassa tapahtuu ja kuinka kaikki toimii. Tietoisuus asioista saattaisi lisätä kiinnostusta ja halua vaikuttaa asioihin, sillä äänestys ei nuorten kohdalla tule niin selkärangasta kuin varttuneemmalla ikäpolvella, joiden kohdalla äänestämistä voi prosentteja ja lukuja tarkastelemalla pitää jo lähes itsestäänselvyytenä.
